Viha kiristää nyrkit tiukoiksi. Ääni saa terävän reunan ja leikkaa lähellä kyyristelevän korvia. Olen kiukkuinen – ei, vaan enemmän. Tunnen vihaa.
Mitä olemme tottuneet sanomaan ja kuulemaan, kun suuttumus tunnistetaan. “Nyt rauhoitut.” “Mitä sinä turhasta vouhkaat?” “Ole kunnolla!“ Kommenteissa kuuluu usein paheksuntaa. Viha pitäisi pitää sisällään ja mölyt mahassa. Viha häiritsee, ärtymys tarttuu. Tarvitsevuus ja rajojen alleviivaaminen vihan voimalla on monesti epämukavaa kaikille tilanteissa oleville.
Erityisesti tytöt on usein kasvatettu kilteiksi. Mitä se tarkoittaa? Sitäkö, että tytön viha on pahasta? Sitäkö, että juuri kiukutteleva ja vahvasti tahtova tyttö saa paljon paheksuntaa osakseen? Ehkäpä yhä näin. Paljon vaikuttaa se, miten kasvattajia itseään on opetettu lapsina.
Moni meistä aikuisista kyllä tiedostaa, että lapsi tarvitsee uhmaa ja vihaa erityisesti tietyissä murrosvaiheissa – uhmaiässä ja murrosiässä. Hän terveellä tavalla erkaantuu itsenäisemmäksi ja ottaa haltuun omaa tahtoaan. Se ei useinkaan ole aivan helppoa läheisille. Paljon auttaa tietää, että ilmiöllä on syynsä ja jossain vaiheessa selkeytyvä vaikutuksensa. Vihassa on voimaa ja sen avulla piirrämme toisille näkyviin omia rajojamme. Rajaton ja tahdoton ihminen ei voi hyvin. Hyvinvoivalla ihmisellä on terveesti hyväksyvä suhde myös omaan vihaansa, tarvitsevuuteensa ja omiin sekä toisen rajoihin.
Kun tunnetaito-ohjauksissa keskustellaan lasten kanssa vihasta, näen usein ihmetteleviä ja helpottuneita ilmeitä. Viha onkin tärkeä tunne! Ihminen tarvitsee vihan tunnetta! Sitäkö kannattaa tutkia ja kuunnella – mitä ihmettä? Pieni ihminen kuulee, että jokaisella on näkymättömät ja näkyvät rajat, joita on hyvä kunnioittaa. Kun suutun, siihen on jokin syy! Mikä se on? Mitä tarvitsisin? Voinko pyytää sitä? Entä jos en voi saada haluaamaani? Saanko purkaa vihani toiseen?
Viha ilmenee meissä kaikissa omalla tavalla. Toisen kasvot punastuvat tai ääni nousee falsettiin, kolmas jähmettyy kuin kiveksi ja lopettaa puhumisen pois kääntyen. Kuitenkin me usein voimme tunnistaa vihan toisistamme.
Vihan alla voi olla toinen tunne – joskus vielä kolmaskin. Pelko voi saada puolustautumaan vihaisesti. Pelon alla voi olla turvattomuus, turvan tarve. Kaikkein alimpana ja eniten piilossa – niin että emme aina itsekään sitä itsestämme tunnista – löytyy siis ihmisen oma tärkeä tarve. Tuo tarve ilmaisee itsensä tunteina ja näkyy käytöksessämme. Mitä sinä juuri silloin tarvitset, kun tunnet vihaa? Tarvitsetko sen uuden pelikonsolin – vai ehkäpä sittenkin yhteenkuuluvuutta kavereiden kanssa tai jännitystä elämään? Tarvitsetko rauhaa ja omaa tilaa tai tunnetta että olet toisille tärkeä tai taitoa hallita elämääsi?
Olemme arvokkaita jokainen. Silloinkin, kun epäonnistumme ja toimimme väärin ja rumasti toista ihmistä kohtaan. Voimme kuitenkin useinmiten oppia lisää. Voimme pyytää anteeksi. Voimme yrittää uudelleen. Ennenkaikkea voimme oppia arvostamaan itseämme ja toista myös ja juuri silloin, kun viha leiskuu voimakkaana tai jähmettää mykkyteen. Jotain tärkeää on juuri tuossa hetkessä pinnan alla. Mikä on se pohjalla oleva tarve – inhimillinen ja hyvä?
Viha on usein voimakas tunne. Sen tarkoitus onkin kertoa meille tarpeistamme ja rajoistamme. On hyvä oppia kunnioittamaan ja kuuntelemaan oman ja toisen vihan viestiä. On tärkeää kunnioittaa itseä ja toista. Taidoista suurimpia on pystyä hallitsemaan ja säätelemään omaa vihaa niin, että säilyttää sen aikanakin kunnioituksen toista ja itseä kohtaan. Vihan saa purkaa – mutta tavalla, jolla emme riko itseämme emmekä toista. Siinä onkin pienille ja suuremmille ihmisille oppimista. Voimme harjoitella erilaisia tapoja säädellä ja purkaa tunnettamme. Tunnetaito-ohjauksessa jaamme kokemuksiamme ja kokeilemme erilaisia tapoja sekä vihaan että muihin tunteisiin liittyen.
Pystytkö sinä osoittamaan itsellesi ja toiselle myötätuntoa voimakkaan suuttumuksen keskellä? Jos et, älä lannistu. Joka päivä voimme oppia uutta. Pienin askelin, pienin teoin. Usein on tärkeää aloittaa itsestään. Jo se, että luit tämän kirjoituksen kertoo sinusta paljon. Kiitä itseäsi. Ja ensi kerralla kun suuttumus alkaa hallita ja kunnioitus murentua – anna itsellesi myötätuntoinen ajatus. Sen jälkeen olet valmiimpi kohtaamaan suuttumuksen voimat toisessakin rakentavasti ja alla olevaa tärkeää tarvetta kuunnellen.
