LASTEN JA NUORTEN TUNNETAITO-OHJAUS
on turvallinen mahdollisuus pysähtyä tunteiden äärelle. Tunteet välittävät jokaiselle arvokasta tietoa omista henkilökohtaisista tarpeista. Tunteiden torjumisen sijaan opetellaankin niiden kuuntelemista.
Tunnetaito-ohjaus voidaan toteuttaa keskittyen yhteen ohjattavaan, pienessä ryhmässä tai vaikkapa lapsi-vanhempi-ohjaaja-yhteistyössä.
Tunnetaito-ohjauksen tavoite on vahvistaa itsearvostusta ja itsetuntemusta ja lisätä ohjattavan ymmärrystä tunteista omassa itsessä ja toisissa ihmisissä. Pidän tärkeänä tavoitteena myös, että ohjattavat saavat lisää keinoja itsesäätelyyn ja kokemuksia luottamuksesta sekä turvasta.
Tunteita opitaan tunnistamaan, ilmaisemaan, säätelemään ja purkamaan. Opitaan havainnoimaan tunteiden alla olevia tarpeita sekä kunnioittavaa suhtautumista omaan ja toisen tarvitsevuuteen. Ohjattavat saavat kokemuksia ja tietoa, miten itsesäätelyyn, vireystilaan ja oloon voi vaikuttaa esimerkiksi hengityksen, liikkeen, ajatuksien, vuorovaikutuksen ja erilaisten tunteiden ilmaisu- ja purkamiskeinojen avulla. Ohjauksessa opetellaan myös oman kehon kuuntelemista ja rauhoittamista ohjattavalle sopivin tavoin.
Tunnetaito-ohjauksessa vaikuttavia menetelmiä ovat arvostava ja luottamuksellinen
vuorovaikutus sekä monipuoliset toiminnalliset ja ilmaisulliset menetelmät.
Monille mieluista toimintaa ovat tunnemaalaus, savityöt, mielikuvamatkat, satuhieronta ja esim pienet draamaharjoitukset. Apuna usein käytetään erilaisia kuvia ja musiikkia.
Ohjauksen tärkein työväline on ohjaaja ja hänen asiantuntemuksensa. Turvallisen
ilmapiirin varmistaminen ja ohjattaville räätälöidyn ohjauksen valmistaminen sekä asioden jakamisen luotettavuus kuuluvat tärkeinä tunnetaito-ohjaukseen. Olen käynyt Tunne ja Taida MM 40 op koulutuksen joka oikeuttaa minut käyttämään heidän monipuolista materiaaliaan sekä tekemään ohjauksia lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajana. Vahvana tukena minulla ohjauksessa on myös luokanopettajan koulutukseni, 18 työkokemusvuotta luokanopettajana –eikä ollenkaan vähäisimpänä kasvuprosessini ja kokemukseni omien lasteni äitinä. Tarvittaessa olen yhteydessä myös huoltajiin, jos jokin ohjauksessa nostaa erityistä huolta. Ohjauksissa esiin nousevista asioista olen vaitiolovelvollinen.
Olen luokanopettajana ja äitinä vakuuttunut siitä, että tunnetaito-ohjauksessa ollaan merkityksellisien taitojen oppimisen äärellä. Lasten itsesäätelytaidot, stressin säätely, turvan kokeminen, itseymmärrys, itsetunto, itsemyötätunto, keskittymiskyky ovat mielestäni kaikki vahvassa yhteydessä hyvinvointiin, tasapainoon, uuden oppimisen taitoon sekä taitoon olla yhteydessä toisten kanssa. Tunnetaito-ohjauksissa näen miten moni lapsi ahnehtii sen oppeja – lapsen raikkaan pohdinnan ja usein nopeasti syttyvän ilmaisun keskellä oivallukset välillä sinkoilevat ja silmiin syttyvät oman itsen arvostamisen tähdet. Tunteeni ja minä itse olemme arvokkaita! Tunteellani on asiaa ja viesti – voin kuunnella sitä ja toisenkin ihmisen tunteen viestiä. Mitä tarvitsen? Mitä tarvitset? Voin huomata tilani. Voin pyytää sitä mitä tunnen tarvitsevani. Voin myös sietää ja säädellä tunnettani. Voin auttaa siinä itseäni ja toista. Mikään tunne itsessään ei ole hyvä eikä huono. On tärkeää huomata oma tarve. On tärkeää purkaa tunne ulos kehosta – mutta oikein, ei toista tai itseä rikkoen. Ilmaisuharjoitusten äärellä tapahtuu – värit leiskuvat, liikkeet viuhuvat, hahmot ilmentävät tarpeita. Innostutaan, hullutellaan, riemastutaan, mykistytään, ihmetellään, ujostellaan, uskalletaan, kokeillaan, kuunnellaan, itketään. Sanatkin ehtivät välillä mukaan. Oivalluksia tapahtuu. Minulle tuossa kaikessa välittyy vahvasti se, että tuolla oppimisella on vaikutus hyvinvointiin ja yhdessäolemisen taitoihin, omaan ja toisen arvoon. Niiden varassa oppiminen ja yhdessä oleminen, arjessa tavoitteisiin sinnittely ja erilaisten ärsykkeiden sietäminen on hieman helpompaa. Jos joskus, mielestäni juuri tämän ajan lapset hyötyvät LTTO-tyyppisestä, toiminnallisesta tunnetaito-ohjauksesta.
Tunnetaito-ohjaus antaa parhaimmillaan ymmärrystä omaa itseä ja toisia kohtaan. Ennenkaikkea se antaa luvan tunteille ja pitää niitä arvokkaina. Se antaa luvan olla juuri minä ja suhtautua omaan ainutkertaiseen itseen – ja toiseen ihmiseen- arvokkaana. Sen vuoksi kannattaa myös opetella itsesäätelyä ja pystyä liittymään yhteiseen tekemiseen ja olemiseen omilla kasvavilla taidoilla. Oppiminen ei lopu – mutta kun on lupa olla minä ja tieto itsen arvokkuudesta on motivaatio oppia tunnetaitojakin aina lisää.
Jos minä Marja saisin päättää, määräisin jokaiselle lapselle tunnetaito-ohjausta
( LTTO) “riittävän määrän” niin usein kuin tarvitaan. Tuon opin päälle on hyvä rakentaa muita taitoja.
